Ainomieli

Ei vallankumouksesi hedelm{t
Pitele k{sist{si en{{ tiukasti
Esineet liikkuu kun ei katsele
Nauruun v{{ntyy manan suu

Alhalla holvissa henget istuvat
Kuunnellen viestej{
Niin syv{lt{ ja kaukaa
Viel{ saatan sinuun katsoa
Kahden maailman rajalla
Miss{ joki seisoo

{l{ sano ei, {l{ puhu
{l{ mene, viel{ hengit{
Viimeiseen asti pid{ sanasi
Pid{ kivi jota kannat
Mene huoneeseen, jossa h{n lep{{
Kukkien, {l{ sulje
Silmi{si pimeyteen
(sanokaa minun puhuneen)

Min{n laulan t{h{n kauneuden
Suhteeksi tyhjyyksien v{lille
Min{ taivuttelen k{det rinnallesi
Planeettojen alla liikkuu y|

Leikkaan hiuksesi ja kyntesi
Valvon y|ni suojellen oveasi heilt{
Ilmeet taiteltuina samettiin
Uivat aikakaudet mutaiseen virtaan