Kuolemaantuomitut

Eikö se riitä, 
siellä aukeavat
kultaiset portit päivään uuteen 
ja vielä pyörii Maa? 
Eikö se riitä, 
sinua rakastetaan
paljon ja aina enemmän 
ja sinuun luotetaan? 
Eikö se riitä, 
että joskus harvoin 
kätesi piirtää rajan kestävän ja 
todellisen? 

...Valo viipyy matkallaan. 
...Päivät vaihtaa kasvojaan, 
...ja sinä kuljet läpi hehkuvan maailman. 

Eikö se riitä, 
vielä pakahtuvat 
tunteesi monta kertaa rikkinäisen kauneuden edessä? 
Eikö se riitä, 
aina kohoavat 
hohtavat uudet reitit aamupäivään matkasi tiellä? 

...Aika vyöryy radallaan. 
...Tuimat tuulet pettää maan, 
...ja sinä kuljet läpi hehkuvan maailman. 

On joskus kasvoillasi kivun kartta 
ja joskus auringon seitti, 
ja tiedät olevasi vielä täällä. 
Ei mikään tapahdu huomenna. 

...Valo viipyy matkallaan. 
...Päivät vaihtaa kasvojaan. 
...Aika vyöryy radallaan, 
...ja sinä kuljet läpi hehkuvan maailman.