Angervotien ajattelija

Mä tulin kunnailta, mannut jäi taa,

suolanen sade kulmat kurtistaa

Ja ku tammen takaa,

feromoni, ekstaasi,

näppäilen kieltäni, kitalaki plektrani

Taas kerran sohvalle soikion suljin,

sydämeni sirpaleiden reittiä kuljin,

ja säkäl säpäleistä ehjäksi saan taas,

murran puolet valmiista hedelmävaakaan

Annan sulle painavamman palasen,

paan oikeeseen käteeni vasemman lapasen

Angervotiel en enää yksinkää oo yksin,

ei mul oo yhtään mitään,

voinko kanssas jakaa sen?

En omista omaisuuttani, se omistaa mut

Painajaisten rajalla pahimpia on aamut,

Se on usvaa, uni on vaan mustaa, kuvitelma on muu,

tunteet, ne on tuskaa



Tyytyväisyys on vaan laskettu onni,

mut rumpufilli rinnassa katkasee sen kompin

Jo unohtunu rytmi herättää zombin,

ajattelijalla toinen aivolohko onkin

Kas, voin kaavani heivata,

neuroosiketjuni keskeltä leikata

Naps, voin haavani teipata,

ei muistilappu rinnas enää tervettä feikata

Tää sama yksiö suurempi on,

nää seinät koitti puristaa must ihmiskuution

Äänettä muodostan huulille huulion,

se hämmästystä kuvaa, nyt myrskytuuli on

Mä ohjaan säätä mun mieleni alalla,

mut tyyntä en toivo vaik sontsa on jo hajalla

Mä otan kaiken vastaan, suu nyt ei mukista,

jos mä alan vapisemaa, tuu ja tukista



Tuikkivat tähdet mua odottaa saa,

kohti meen toista niin porottavaa

Oma aurinko oikee oma opo,

oma ilman omistusta, oma ilman logoo

Oma niinku oman itseni annan,

miehel ei oo maata, meri omistaa rannan

Hiekanmuruilla on yhteinen puu,

metsällä on taivas ja nyt auringolla kuu

Mä istun uupuneena sohvan pohjalla,

mul on outo tunne ettei jotain oo kohdallaan,

mut ehkä kaikki just on kohallaan ja se on outoo,

opeta mua antaa vaan sen kohtalon ohjailla

Samal ikkunalaudalla eri mies,

samalta se näyttää mut tiessään on ies

Se karisteli kivet harteilta pois,

ja lopetti ajattelun, ei se ajattelija muuten ois